hevosen vatsaongelmat

Kesän laidunkausi on monen hevosen vatsan parasta aikaa, mutta kun saapuu syys, saapuu myös arki ruokinta-aikoineen, korsirehuineen ja hiekkatarhoineen – sekä usein myös löysine lantakasoineen. Mutta mistä kaikista tekijöistä hevosen löysävatsaisuus voi johtua ja mitä hevosenomistaja voi yrittää asialle tehdä? Näihin kysymyksiin antaa meille vastauksia hevosten ravintoterapeutti, Edison’s Equine Nutrionin Eira Ney.  

Löysävatsaisuus voi olla monen tekijän summa
Jokainen hevonen on yksilö ja syyt vatsaongelmien taustoilla ovat erilaiset, joten ei ole olemassa yhtä ja ainoaa hoitokaavaa, jota noudattamalla kaikkien hevosten vatsat muuttuisivat paremmiksi – eikä kai sellaista yksikään hevosenomistaja oletakaan, sillä kyllähän meistä jokainen jo tietää, ettei tämä maailma pyöri niin, että jokaiseen satula- ja kakkaongelmaan löytyy ratkaisu yhdellä purkilla tai visiitillä – sehän olisi aivan liian helppoa ja halpaa. 

”Hevosen löysävatsaisuus voi johtua monesta tekijästä – ja usein myös monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta”, Edison’s Equine Nutrionin Eira Ney sanoo. Löysävatsaisuus voi liittyä hevosen ympäristöön, kuten säähän tai lämpötilan muutoksiin, likaisiin ruokinta-ja juoma-astioihin tai stressiin, joka voi aiheutua esimerkiksi yksinolosta, laumadynamiikasta, kilpailuista tai vaikkapa (kääk!) omistajasta. Tai se voi johtua ruokinnasta, kuten hevoselle sopimattomasta korsirehusta, toimimattomasta ruokintarytmistä, liian nopeista ruokinnan muutoksista, epätasapainoisesta ruokintasuunnitelmasta, puutostiloista, korsirehun tai kuitupitoisuuden vähäisyydestä tai sopimattomista rehuista – unohtamatta tietenkään hevosen terveydentilaa, suoliston hiekka- ja maakertymiä, loisia, mahahaavaa, hampaiden kuntoa ja ylipäätään hevosen kipua sekä siihen liittyvää stressiä, summaa Ney.

Rape-Rautavatsa ja Hellu-Herkkis
Myös hevosten vatsoissa on yksilöllisiä eroja. Kun naapurikarsinan Rape-Rautavatsa tuntuu tuottavan kadehdittavan tasaista tavaraa läpi kauden, niin oman Hellu-Herkkiksen pakki valahtaa hännälle jo pienistäkin muutoksista. ”Jokaisella hevosella on yksilöllinen suolistomikrobistoprofiili, joka reagoi erilaisiin dieetteihin ja ruokinnan muutoksiin eri tavoin”, Ney kertoo.

Jos esimerkiksi tallille tulee uusi heinäerä, joka uppoaa ongelmitta Rape-Rautavatsalle, mutta tuottaa vetisiä ongelmia Hellu-Herkkikselle, niin se voi johtua siitä, että A) Hellu on poikkeuksellisen herkkis tai B) Hellu-Herkkiksen suoliston mikrobikanta on jo valmiiksi niin epätasapainossa, että uuden heinän kohtuullinenkin sokeripitoisuus tai liika kortisuus tai pieni ylimääräinen mikrobitoiminta voi olla liikaa Hellun herkälle suolistolle siinä tilanteessa – ja tuloksena on löysä lanta/ripuli.

Suolisto paranee, kun sille annetaan siihen mahdollisuus
Hevosen ruoansulatuskanavan kunto ja olemassa olevat sairaudet – sekä myös sairaushistoria, kuten ähky-, mahahaava- tai suolistotulehdustausta – vaikuttavat hevosen suoliston kuntoon ja kykyyn sulattaa ravintoa.

Myös hevosen ikä vaikuttaa ”suoliherkkyyteen”: mitä vanhemmaksi hevonen tulee, sitä herkempi se on muutoksille, sillä iän myötä suoliston aktiivisuus laskee, ja rehut sulavat ja imeytyvät suolistoon heikommin. Lisäksi hevosen luonne voi vaikuttaa, sillä herkät hevoset stressaavat enemmän ja näyttävät sen meille usein ruoansulatuskanavan oireiluna.

”Lohduttavaa kuitenkin on, että me pystymme vaikuttamaan ruuansulatuskanavan terveyteen ja toimintaan – ja se paranee kyllä, jos sille annetaan siihen mahdollisuus. Prosessi on kuitenkin pitkä, sillä suoliston mikrobiston uusiutuminen voi viedä kuukausia”, Ney toteaa.

On siis oleellista muistaa, että ripuloiva hevonen on toipilas ja sille tulisi antaa aikaa toipua. ”Krooninen ripuli on hevoselle ja sen elimistölle hyvin raskasta. Siksi pienikin ripulointi tulisi ottaa vakavasti ennen kuin se eskaloituu oikein pahaksi”, Ney sanoo.

Hevoselle kannattaa suunnitella kuntouttava ruokavalio, jonka avulla suoliston mikrobisto saadaan tasapainoon ja tilanne rauhoitettua. Kärsivällisyys on avaintekijä kuntoutuksen onnistumisessa. ”On myös tärkeää poissulkea ja ennaltaehkäistä ripulin syitä, ettei ongelma pääsisi uusiutumaan, sillä jokainen trauma jättää ruuansulatuskanavaan jälkensä ja ongelmat uusiutuvat herkästi, ellei hevosen ruokintaa suunnitella kauaskantoisesti”, Ney summaa.

NYT PUHUU HEVOSEN VATSA
8 vatsaystävällistä vinkkiä

Tee palvelus hevosesi ruoansulatuskanavalle ja huomioi nämä seikat hevosesi ruokavaliota rustatessasi:

1.Laadukas korsirehu on kaiken ruokinnan perusta
Bentoniittisavi, ruokasooda, psyllium, ruokintakalkki, toisen hevosen (kuinka ollakaan) kakka – huolestuneet hevosenomistajat jakavat facessa toisilleen toinen toistaan tehokkaampia lannan kiinteytysvinkkejä, mutta yksi on kuitenkin varma: laadukas korsirehu on kaiken ruokinnan – ja jopa koko hevosen hyvinvoinnin – perusta. Se on tärkein asia hevosen ruokinnassa, eikä sen sopimattomuutta voi korjata yhdelläkään purkilla, eikä purnukalla.

2.Tutki, mitä hevosesi suuhun laitat
”Heinäanalyysi on tärkeä, mutta pelkästään analyysin arvojen tuijottaminen ei kerro meille totuutta rehun soveltuvuudesta, vaan myös sen hygieeninen laatu, viljely- ja säilöntätiedot, sekä ”näppituntuma” eli karkeusaste ovat tärkeitä avaintekijöitä rehun valinnassa”, Ney sanoo. Hyvä heinä tuoksuu hyvältä. Se ei pölyä, eikä siinä ole hometta, hiivaa (eli valkoisia pilkkuja), tummia tai kosteita kohtia, eikä se tunnu lämpimältä. ”Herkkä hevonen reagoi huonolaatuiseen karkearehuun hyvinkin nopeasti ja voimakkaasti”, Ney toteaa.

3.Kuivaa sen olla pitää, sanoo Hellu-Herkkis
Rape-Rautavatsan suolistolle kelpaa todennäköisesti niin kuiva kuin eri tavoin säilötyt karkearehut – oleellisempaa Rapen kohdalla on heinäanalyysin tulokset. Vatsavaivaiselle Hellulle voi sen sijaan olla turvallisempaa syöttää vähäsokerista kuivaheinää niin kauan kunnes vatsa on rauhoittunut. ”Toki voi myös olla, ettei Hellusta ole koskaan säilön syöjäksi, sillä kaikille hevosille säilöheinän säilöntämenetelmän vaikutus karkearehun laatuun ja koostumukseen ei vain yksinkertaisesti sovi”, Ney toteaa. ”Jos siis tiedät, että hevosesi reagoi tiettyihin säilöntämenetelmiin tai -aineisiin negatiivisesti, niin älä ota turhaa riskiä, vaan etsi tilalle hevosellesi optimaalinen karkearehu”, Ney painottaa.

4.Lehtevä – jos silakat ja herkkikset saisivat valita
Heinäanalyysin NDF-arvo kertoo meille näytteen korsiintumisasteesta ja antaa osviittaa karkearehun korjuuajasta, sen kuitupitoisuudesta sekä myös maittavuudesta. ”Yleinen oheistus on, että heinäanalyysin NDF olisi maksimissaan 650”, Ney toteaa.

Rauhallisesti mutustelevalle Rape-Rautavatsalle ei heinän suurikaan kuitupitoisuus ole yleensä ongelma, mutta jos hevosella on vaikeuksia pitää painoaan tai sillä on vikaa hampaissa, on syytä välttää liian kortista heinää. ”Myös herkkävatsaiselle hevoselle olisi hyvä löytää pehmeää ja lehtevää karkearehua, jonka avulla voidaan välttää mekaanista ärsytystä, jota liian korsiintunut karkearehu voi aiheuttaa”, Ney sanoo.

5.Hellun nyrkkisääntö: sokerit alle 100.
Reippaita kärrylenkkejä heittävää Rape-Rautavatsaa eivät sokerit helposti radalta luista, mutta Hellun kaltaisille herkkikselle heinän sokerit ovat kriittinen asia. ”Karkearehu, jossa liukenevien hiilihydraattien pitoisuus on korkea vaikuttaa negatiivisesti ruuansulatuskanavan toimintaan ja häiritsee suoliston mikrobitasapainoa”, Ney sanoo.

Nyrkkisääntö on, että herkän hevosen dieetin sokeripitoisuus tulisi olla 10-12 % – mukaan lukien kaikki rehut, joita Hellulle tarjotaan. ”Toki joidenkin hevosten, kuten monien kylmäveristen, kohdalla tätä lukua on hilattava vieläkin matalammaksi”, Ney kertoo.

6.Riittävän paljon – riittävän usein
Hevosen tulisi saada 1.5-2 kg kuiva-ainekiloa karkearehua per 100 kg elopainoa, sillä hevonen tarvitsee ruuansulatuskanavaan riittävästi rehumassaa, jotta rehuvirtaukset toimisivat oikein. Myös ruokintaväleillä on väliä: optimi olisi, että hevonen saisi korsirehua 3-4 tunnin välein. Ilman jatkuvaa syljen ja ruuan antamaa suojaa, vatsahapot pääsevät korventamaan mahalaukun limakalvoja aiheuttaen lopulta mm. haavaumia, kipua, stressiä – ja ripulia.

”Kun korsirehuruokinta on optimoitu eli hevonen saa riittävän paljon ja riittävän usein laadukasta, sille sopivaa heinää, ollaan ruokinnassa jo pitkällä”, Ney toteaa. ”Sen jälkeen voimme keskittyä mahdolliseen lisäruokintaan”, jatkaa Eira.

7.Kaikki mitä tarvitaan, eikä mitään liikaa
Heinäanalyysiin perustuvan ruokintasuunnitelman avulla voidaan varmistaa, että hevonen saa rehuistaan kaiken mitä se tarvitsee, eikä mitään liikaa. ”Hevosen ruokinnan tulisi olla yksinkertainen, ei liikaa tuotteita, mutta sen tulisi taata hevoselle optimaalinen määrä päivittäin tarvittavia ravintoaineita”, Ney sanoo.

Suosi vatsaystävällisiä tuotteita, ja jos tiedät, että hevosesi ruokinta tulee muuttumaan, niin ota vatsan tueksi esimerkiksi joku suolistoterveyttä tukeva probioottivalmiste, kuten Chia de Gracian Keep Up The Probio.

8.Maltti on valttia ruokalaarilla
”Kaikki hevosen ruokintaan tehtävät muutokset tulisi tehdä mahdollisimman rauhallisesti ja tasaisesti. Se vaatii välillä aikaa, mutta nyrkkisääntönä pidän 2-3 viikon totutusjaksoja”, Ney sanoo.

”Vaikka hevonen olisi kuinka Rape-Rautavatsa, niin teet sen ruoansulatusmikrobistolle palveluksen, kun maltat tehdä totutuksen hiljalleen”, Ney jatkaa.

Heinähommissa totutus uuteen kannattaa tehdä niin, että korvaat vanhaa heinää uudella noin kilon viikossa. ”Heinän laadun muutokset tai karkearehun vaihtaminen liian usein voivat vaikuttaa suoliston mikrobikantaan negatiivisesti, jos mikrobistoprofiili ei pysy muutoksissa mukana. Tämä voi altistaa hevosen niin ripulille kuin myös ähkylle, kaviokuumeelle ja krooniselle suolistotulehdukselle”, Ney toteaa. ”Rauhallinen totutus kantaa pitkälle ja takaa, että hevonen pystyy myös hyödyntämään rehun tehokkaammin”, Ney jatkaa.