Kun pihaton jakaa kaksi tammaa, joista toinen on Ohukainen ja toinen Paksukainen, täytyy tarjoilut tuumia tarkkaan.
Yksi nyrkkisääntö pätee kuitenkin kaiken kokoisten hevosten ruokailuun: parempi usein ja vähän kerrallaan kuin harvoin ja paljon kerralla.
Hevonen on aroeläin, joka on suunniteltu tiheään korsirehun syömiseen, sillä sen mahalaukku on suhteellisen joustamaton ja pieni – vain noin 8 – 15 litraa.
Luonnossa hevonen syö tiheästi
”Laitumella ollessaan hevonen käyttää syömiseen noin 16 tuntia vuorokaudesta. Luonnossa hevonen ei siis syö koko ajan, vaan se syö tiheästi”, kertoo hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Jonna Jokisalo Tampereen hevosmessuilla pitämällään luennolla.
Hevonen erittää vatsahappoja koko ajan
Yksi oleellinen ero hevosen ja ihmisen mahan toiminnassa on se, että kun ihminen erittää mahaansa vatsahappoja silloin, kun ihminen syö, niin hevonen erittää vatsahappoja, pääasiassa suolahappoa, mahaansa koko ajan – sillä hevonen on suunniteltu syömään koko ajan.
”Kun hevonen syö, sen suuhun erittyy runsaasti sylkeä, joka neutralisoi mahalaukun ja suoliston happamuutta”, Jokisalo kertoo.
Jos siis hevonen on pitkään ilman ruuan ja syljen antamaa suojaa, sen mahalaukun happamuus kohoaa ja vatsahapot pääsevät korventamaan mahalaukun limakalvoja aiheuttaen lopulta muun muassa haavaumia.
Vapaassa heinässä on haasteensa
Se, että hevonen syö korsirehua pari kolme kertaa päivässä ei siis ole hevoselle luonnollinen olotila, mutta myös vapaassa heinäruokinnassa on Jonna Jokisalon mukaan haasteensa.
”Suomessa suuri osa hevosista on lihavia – ja lihavalle hevoselle vapaa heinä on ongelma, sillä se lihoo siitä vain lisää”, Jokisalo toteaa.
Toisaalta vapaa heinä ei Jokisalon mukaan sovi välttämättä niillekään hevosille, joilla on huono ruokahalu, sillä usein hevoset kiinnostuvat ruoasta, kun niille tulee uutta syötävää.
Ratkaisu löytyy ruokinta-automaateista
Hevosten ruokinta-automaatit tarjoavat Jokisalon mukaan oivan ratkaisun niin Ohukaisten kuin Paksukaisten ruokintaan.
”Ruokinta-automaattien avulla voidaan hevosille antaa tiheästi pieniä määriä heinää, jolloin lihava hevonen ei pääse lihomaan ja toisaalta huonoruokahaluinen saa pieniä määriä uutta ruokaa usein eteensä”, Jokisalo toteaa.
Yösyöttäjä
Ruokinta-automaattien avulla myös hevosten yösyötöt voidaan hoitaa ilman paastoja – sillä koko yön yli ruuatta oleminen on jo hevoselle paastoa.
Jokisalon mukaan hevonen paastoaa luonnossa yleensä aina puolesta yöstä noin kello viiteen ja alkaa sitten taas syömään.
Tällaisen ruokintaryhmin saavuttaminen on tallissa hankalaa, sillä jos annat hyvän ruokahalun omaavalle hevoselle illalla paljon heinää, ne on helposti syöty ennen puolta yötä ja jos taas annat illalla huonon ruokahalun omaavalle hevoselle ison kasan heinää, niin niistä on usein aamulla osa syöty ja osa tallottu.
”Automaattien avulla heinäruokinnan voi järjestää helposti niin, että hevoset saavat satsit uutta heinää esimerkiksi kello kaksitoista ja kello viisi”, Jokisalo vinkkaa.
Korsirehua 3-4 tunnin välein
Tutkimusten mukaan optimi on, että hevoset saavat korsirehua tasaisesti 3-4 tunnin välein, sillä ilman syljen ja ruuan antamaa suojaa vatsahapot pääsevät jylläämään mahalaukun limakalvoilla.
Tätä 4 tunnin ohjenuoraa on noudatettu myös herkkävatsaisen Lystin ja Fannin Lystilässä, sillä vuosien varrella olen oppinut, että jos Lystin ruokintavälit venähtävät yli viiteen tuntiin, niin Lysti alkaa oireilla masullaan ja mielellään.
Lystilän heinäkello kilkattaa
Lystilän heinäruokailut on hoidettu niin, että superkätevä kolmen annoksen Heinätin® Outdoor -heinäautomaatti hoitaa haastavimmat ruokinta-ajat eli hevosten yö- ja aamusyötöt.
Tämän lisäksi meidän pihattomäellä pyörii näppärä neljän pihaton Heinärinki, jonka avulla jaamme kaikille pihattohevosille heiniä vuoronperään päivisin ja iltaisin.
Lisäksi Lystilän poppoo saa välipalaheiniä aina ennen ja jälkeen liikutuksen – sillä tyhjin vatsoin ei neitejä liikutella.
Eli Heinäautomaatin avulla Lystilän heinäkello kilkattaa yhteensä 8-9 kertaa vuorokaudessa.
Tiheä ruoka, parempi mieli
Lystilän Heinätin-kaappi on sijoitettu aitauksen ulkopuolelle ja se on tosi kätevä täyttää takaosastaan. Vara-akkujensa ansiosta sähköllä toimiva kaappi on palvellut tyttöjä moitteettomasti – myös sähkökatkosten aikana.
Lystilän Heinätin saa sähkönsä pihaton sisään asennetun ohjainkeskuksen kautta. Tarvittaessa ohjainkeskukseen voi myöhemmin liittää useampiakin Heinätin-kaappeja, mutta Ohukainen ja Paksukainen ovat ainakin toistaiseksi pärjänneet yhdellä kaapilla ja jakaneet sen tarjoilemat heinät suureksi osaksi sopuisasti.
Tois puol muurii
Välillä on kuitenkin tupsahtanut eteen vaiheita, jolloin Lystilän Rauhanturvajoukot ovat nähneet viisaimmaksi rakentaa Heinättimen eteen väliaikaisen ”rauhanmuurin”, joka takaa molemmille tytöille kortta ja ruokarauhan.
Näin tapahtui esimerkiksi yhteisen elon alkumetreillä, jolloin aktiivinen Ohukainen pelasi usein ajanvietteenään ”Siirrä-Paksukainen-yhdellä-takajalan-ojennuksella-paikasta-A-paikkaan-B” -tarhapeliä ja näin on tapahtunut toisaalta myös viime aikoina, kun Paksukaisesta on tullut muhkeista muodoistaan huolehtiva, Topakka-Tiejyrä, joka kokee, että kaikki tarhan korret kuuluvat hänelle.
Nyt parista tolpasta ja välilangoista kyhätty ”rauhanmuuri” takaa, että kaikki korret jaetaan kristillisesti tasan ja molemmilla tytöillä on ruokarauha ja parempi mieli <3.
Lähteet:
Oy Equine Innovations: Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Jonna Jokisalon luento Hevoset 2019 -messuilla hevosen mahahaavasta ja sen hoidosta.
Oulun Yliopisto: Annastiina Rytkönen, EGUS ja hevosen ruuansulatuskanavan bakteerikanta.