Kahta ei vaihdeta: toinen on huippukylmä ja toinen on lampaanvilla
Kaksinkertainen ravikuningas Köppinen on juossut uransa aikana rahaa kotiinpäin parin espoolaisomakotitalon verran. Prinsessa Lysti on puolestaan harrasteratsu, joka köpöttelee rahaa kotoa poispäin vuosittain kompaktin henkilöauton verran. On kuitenkin kaksi asiaa, jotka yhdistävät Köpää ja Lystiä: toinen on Cryonic-huippukylmä ja toinen on lampaanvillakääreet.
Jokaisella hevosella on omat akilleen kantapäänsä – ja Köpän kohdalla ne ovat heikot takapolvet. ”Me hankimme Cryonic-huippukylmälaitteen Köpän takapolvien tueksi vuonna 2014, kun Köpä juoksi vielä huipputasolla kilpaa ja voitti ensimmäisen ravikuninkuutensa”, kertoo Köppisen omistaja Kati-Maija Korhonen, joka tekee Cryonic-huippukylmähoitoja myös muille hevosille – kuten Lystille.
Huippukylmän avulla Köpä pysyi kuninkuuskunnossa
Nyt jo ansaittuja eläkepäiviään viettävä Köppinen on raskasrakenteinen suomenhevonen, joka on aina ollut terve jaloistaan. ”Kuninkuustasolla rasitus kuitenkin kasvoi ja alkoi tulla vaivojakin – huipputasolla juokseminen vaatii niin paljon hevoselta”, toteaa Kati-Maija.
Köpän takapolvet alkoivat kiusaamaan aina jossain vaiheessa kautta, eikä tilannetta helpottaneet astutukset, jotka rasittivat polvia entistä enemmän. ”Köpän takapolvia piikiteltiin säännöllisesti kortisonilla pari kertaa vuodessa, kunnes hankimme Cryonic-laitteen – ja piikitykset loppuivat kuin seinään”, jatkaa Kati-Maija.
Vuonna 2017 Köpä kruunattiin uudelleen ravikuninkaaksi – ja Kati-Maijan mielestä se on pitkälle Cryonic-laitteen ansiota.
”Huippukylmä on ehdottomasti paras tapa kylmätä hevosen takapolvia”, sanoo Kati-Maija. ”Sen avulla pystyimme ennaltaehkäisemään ongelmia ja pitämään Köpä huippukunnossa läpi kauden”.
Huippukylmä käynnistää kehon omat hoitomekanismit
Huippukylmä on luonnon oma lääke, jota voi antaa hevoselle ongelmitta vuodesta toiseen. Se ei aiheuta ikäviä sivuoireita, eikä se myöskään tuo taukoja treenaamiseen tai kisaamiseen.
Huippukylmähoito perustuu termoshokkiin, joka saavutetaan jäähdyttämällä hoidettava alue nopeasti puhtaalla ja huippukylmällä (-78,5 °C) hiilidioksidikidesuihkulla, joka käynnistää kehon omat luontaiset hoitomekanismit.
Huippukylmän avulla voidaan lievittää kipua sekä ennaltaehkäistä ja hoitaa vammoja. Se soveltuu hyvin esimerkiksi revähdysten, tulehdusten, ruhjeiden, jännevammojen, haavojen ja hiertymien sekä nivelten hoitoon.
Huippukylmä toimii parhaiten täsmähoitona
”Huippukylmä toimii parhaiten täsmähoitona silloin, kun tiedetään tarkasti, mikä paikka hevosella on kipeä”, sanoo Kati-Maija.
Jos taas omistaja kokee, että hevosella ei ole kaikki kunnossa, mutta oireet ovat epämääräisiä ja ongelmaa on vaikea paikantaa, on viisainta käyttää hevonen ensin eläinlääkärillä, joka tutkii ja hoitaa ongelman asianmukaisella tavalla – kuten tarvittaessa piikittämällä.
”Sen jälkeen huippukylmää voi antaa hevoselle jatkohoitona, ja hoitoja voi jatkaa ennaltaehkäisevinä niin, että parhaassa tapauksessa ongelmakohtaa ei tarvitse enää edes piikitellä”, jatkaa Kati-Maija.
Huippukylmä on oiva kivun taittaja
Lystin akilleen kantapäät ovat löysät takapolvet sekä nivelrikkoiset takavuohiset. Niiden terveyttä on viimeisen vuoden aikana ylläpidetty huippukylmähoidoilla niin, että aina kun Lysti on alkanut vähänkin oireilemaan polviaan tai takavuohisiaan, nivelet on heti huippukylmätty.
Viime talvena esimerkiksi Lystin takapolvet kipeytyivät hankitreeneistä pitkän saikun jälkeen (kyllä, silloin lunta riitti ja myönnän: innostuin liikaa siinä tarpomisesta) niin, että neiti arasteli ja nosteli kipakasti takajalkojaan heti, kun sipaisitkin polvia.
Niin Lystin kipeytyneet takapolvet hoidettiin tiiviillä huippukylmähoitokuurilla, ja kuinka ollakaan: 3 hoitokerran jälkeen kipu kaikkosi ja tilanne rauhoittui, eivätkä takapolvet ole sen jälkeen oireilleet – mutta toki niitä on huippukylmätty ennaltaehkäisevästi aina, kun se on koettu tarpeelliseksi esim. treenimäärän tai rasitusasteen noustua.
Huippukylmää ja lampaanvillan lämpöä neidin nivelille
Huippukylmää on käytetty hyvin tuloksin myös Lystin nivelrikkoisten takavuohisten hoitoon: viime kesänä nivelrikko alkoi taas nostelemaan päätään sen verran, että takavuohiset olivat hieman lämpimät ja turvonneet.
Niin Kati-Maija kävi hoitamassa Lystin takavuohiset 3 kertaa heti oireiden ilmestyttyä, ja kas: laidunlepo sekä tiivis huippukylmähoitokuuri avittivat niveliä sen verran, että lievä turvotus ja lämpöily laskivat – kiitos levon, huippukylmän sekä lämpöä ja lanoliinia tuovien lampaankarvakääreiden, jotka jaloissaan Prinsessa Lysti nukkuu nykyään joka yö.
Ja PS. Samat lampaanvillakääreet jaloissaan näkee ravikuninkaan unia Siuntiossa myös ansaituista eläkepäivistään nauttiva Kuningas Köppinen.
ONKS LOIMI HYVIN, NÄKYYKÖ KAKKAA?
Terveisiä tallilta!
Kun meidän tytöt olivat pieniä, niin päiväkodin tädeillä oli tapana sujauttaa lasten reppuihin pienet viestilappuset, joissa kerrottiin, mikä boogie Pikku-Aavalla ja Viljalla oli päiväkodissa ollut ja miten hommat olivat päivän mittaan sujuneet niin sosiaalisten suhteiden kuin ruoka- vaate- ja vessahommienkin saralla.
Tätä samaa, aukotonta Terveisiä tarhasta -raportointimallia voisi kenties hyödyntää myös talliympäristössä, sillä kuten jokainen Huolestunut Hevosenomistaja tietää, niin hevosten kanssa osuu ja usein myös uppoaa, ja murheiden määrä tuppaa olla niin vakio, että kun yksi ongelmallinen ovi sulkeutuu, niin toinen jo narisuttelee toiveikkaana saranoitaan.
30 metriä suolta sykkyrällä
Huoleton on siis hevoseton – ja tämän totuuden voi todeta kurkkaamalla vaikkapa ison täysihoitotallin palvelevaan puhelimeen, jonne vyöryy jatkuvana virtana onks-papun-loimi-hyvin-näkyykö-pimun-tarhassa-kakkaa-(ja-jos-näkyy-niin-millaista-kakkaa) -viestejä tai sukeltamalla facebookin hevosaiheisille keskustelupalstoille, joilla sanan säilät iskevät kiivaina ja yhteisöllisyyden tunne on huipussaan, sillä jokainen ryhmäläinen kyllä tietää, miten äärettömän vaikeaa on pitää hevonen Happily, Alive & Kicking.
”Nyt alkaa usko loppua. Mikä avuksi, kun hevosen vatsa on ollut löysällä koko syksyn?” ”Onko muiden ryhmäläisten hiekansyöjillä todettu/hoidettu vatsahaavaa?” ”Mitä yrttejä syötätte yskivälle hevoselle?” ”Millaista käyttöä teidän nivelrikkohevoset kestää?”
Ei siis tarvitse olla tohtori todetakseen, että hevosen (ja hänen omistajansa) elämä olisi helpompaa (ja huomattavasti halvempaa), jos hevosella olisi vantterammat jalat (ja kenties myös kiipeilyyn paremmin soveltuvat sorkat – etenkin, jos maastoilee paljon, kuten me), pölyä paremmin kestävät keuhkot sekä simppelimpi suolisto – sillä tiesitkö, että hevosesi masuun mahtuu yhteensä noin 30 METRIÄ ähkyherkkää suolta sykkyrälle?
Sydän taas niin toivoa täynnä
Itse tunnen oloni kotoisaksi niin facebookin vatsaongelmikkojen, astmaatikkojen kuin jalkavaivaistenkin ”osastoilla”, sillä rakkaalla karvalapsellani Lystillä tuppaa olla sanomista niin jalkojen, suoliston kuin hengitysteidenkin saralla – ja siksi myös käsittelen näitä aiheita paljon blogissani.
Kaikki haasteet hevosten kanssa on kuitenkin tehty selätettäviksi niin kauan kuin vain uskoa, toivoa ja rakkautta riittää – ja niitähän tässä lajissa tuntuu riittävän, sillä se ei ole vain yksi tallilta kaveriksi saatu ihmishengenheimolainen, joka on todennut edellisestä hevosystävästään luovuttuaan, että ”En mä enää hanki omaa hevosta, (vaan mä vuokraan, sillä se on paljon helpompaa ja halvempaa)”, mutta joka on jo seuraavalla viikolla jatkanut lausettaan, että ”Tai JOS mä olisin joskus niin hullu, että hankkisin uuden, niin ainakaan en ota enää hankalaa tammaa, vaan ostan rauhallisen kaikki-käy-ruunan, (jonka kanssa voi maastoillakin yksin)”.
Mutta eipä ehdi syksyn lehdet vaihtua edes hiirenkorviksi, kun jo tallin pihaan karauttaa traileri ja trailerista tanssii alas pää pystyssä, silmät kipinöitä iskien punainen ja pippurinen olen-oppinut-sanomaan-kymmenellä-kielellä-ei -tamma. Aika silakka vielä, 3 v. kun vasta on – ja narun päässä roikkuu Vielä Se Sama rauhallisiin ruuniin järkisyistä retkahtanut Hevosnainen. Porkkana kädessä. Kääntynyt takki ja kukkaro auki. Sydän taas niin toivoa täynnä.
Ne on ne lapsuuden unelmat, aikuisuuden aarteet – ja minkäs sitä ihminen tykkäämisilleen voi. Tai kuten meillä eteläpohjalaisilla on tapana sanoa: moon tällaane, mä mitään itteleni mahara.
Pysy Kärryillä, sanoi tummasta hummastaan hullaantunut heppatäti <3.
